Metsästys

Pienriistakannat ovat olleet 1960- ja 70-luvuilla hyvien metsien ja elinolosuhteiden takia runsaat. 1980-luvulta alkaen lintukannat ovat lähteneet selvään laskuun. Koppelo on ollut rauhoitettu joinakin vuosina. Jäniskannat ovat vaihdelleet vuosikymmenien aikana, mutta rauhoitukseen ei ole ollut tarvetta. Pienpetojen pyydystämistä on harrastettu seuran toiminnan aikana vilkkaasti loukkupyyntinä sekä ketun metsästystä naapuriseurojen kanssa hyvällä menestyksellä. Seuran alueella on paljon pieniä puro- ja lampialueita, joissa on varsinkin viime vuosikymmeninä majavakannat lisääntyneet. Majavia on eniten ammuttu 1990-luvulla. Seura kuuluu Pohjois-Karjalan karhunmetsästyksen yhteisporukkaan.

Hirvenmetsästys oli alussa jaettuna useamman hirviporukan kesken. 70-luvun vaihteessa hirvikannat olivat niin pienet, että kaksi vuotta metsästysseura oli ilman yhtään lupaa. Hirvilupien vähyyden takia alkoivat lähialueen metsästysseurat keskustella metsästysmaiden yhdistämisestä. Perustava yhteisalueen palaveri yhtenäisen hirvialueen muodostamisesta pidettiin v. 1973. Mukana olivat Heinävaaran Metsästysseura ry, Joensuun Riistamiehet ry, Metsästysseura Kiihtelys ry, Mönnin Erä ry, Nurkkalan Riistaveikot ry, Selkien Seudun Erä ry, Särkivaaran Metsästysseura ry ja Pohjois-Karjalan Kennelmiehet ry. Kokouksessa sovittiin, että anotaan yhteisesti koko alueelle kaatoluvat. Seurat metsästävät itsenäisesti omilla vuokraamillaan alueilla ja valitsevat oman johtajan ja varajohtajat. Nykyään hirvenmetsästyksen yhteislupaan kuuluu 17 metsästysseuraa.

1970-luvun loppupuolella hirvikannat lähtivät selkeään kasvuun. Enimmillään hirven kaatolupia oli lähes 15. Eräänä syksyisenä aamuna hirviporukan keskuudessa keskusteltiin seuran omasta merkistä, jolloin eräs seuran jäsen nosti tervaskannon viereen repun ja aseen kantoa vasten. Hirviseurueeseen kuulunut harrastelijataiteilija Esko Turunen otti kuvan kannosta ja teki kuvan pohjalta seuran merkin.